4/17/2013

Pää kadulla




Nukuin eilisenä aamuna pommiin. Sitten letitin tukan. Se on hyvin likainen. Se ei muista, että se on juuri värjätty ja sen pitäisi kiiltää onnesta. Varpaankynnet pitäisi leikata. Ja lattiat imuroida, tai ehkä maata. Maata lattiat. Ja kadut. Makaan itseni.

Makaan ulos ikkunasta ja lasken ihmisten askeleet ja hiukset. Lasken letit ulos ikkunasta ja nostan jalan pöydälle taakseni tai haparoimaan ilmaa, yläilmaa, minä taivun vielä. Me rakennamme tähän laiturin heti kun ehdimme. Ikkunalaiturin josta voi hypätä voltilla kadulle jos tulee hulluksi. Pää kadulle.

Kotona laitan kaikki verhot kiinni. En tiedä mitään, mitä en halua tietää.

Ajattelen jotakin sellaista jonka päätän muistaa, mutta sohvalla se on jo unohtunut. Tiedän että se on jossakin. En ehdi ajatusteni mukaan. Ehdin jalkapohjieni mukaan. Niitä särkee. Jalkapohjasta on niin vaivalloinen matka ylös ajatuksiin, etten vain saa suoritettua sitä.

Olen onnellinen, olen yksinäinen ja silmiäni särkee joka päivä. Sänky on ihan kylmä ja niin täynnä peittoja, etten halua olla siellä. Menen sohvalle, koska siellä tapahtuu kummia. Joku murisee unissani. Luulen että se on peto. Ystävällinen lihansyöjäpeto, joka on unohtanut jotakin. Autan sitä muistamaan. Suljemme silmiämme ja puhumme hiljaa. Ei sittenkään kaivata tähän muita.

Mietin yhtä ihmistä, joka luulee tietävänsä jotakin minusta, muttei ole ihan varma mitä luulee. Samalla kun sen epävarmuus huvittaa minua, tunnen kasaantuvaa myötätuntoa sen katseettomuuden edessä. Sen inho ja pelko roikkuvat liepeilläni, mutta näennäisestä rohkeudestaan huolimatta se ei uskalla edes katsoa minuun. Sellaiselle ihmiselle ei voi antaa edes nimeä. Lihansyöjäpeto sanoi, että sitä voi sanoa silmättömäksi näkeväksi. Se näkee sen mitä kuulee, mutta ei näe näytelmää, joka esitetään sen edessä joka päivä.

Lihansyöjäpeto on ollut täällä ennenkin. Siitä on vuosia. Pelkäsin sitä silloin niin paljon, että se sai tulla luokseni vain unissa. Ja silti vietin monta tuntia viikostani terapiassa. Nyt olen iloinen sen läsnäolosta. 

Soundtrack: Päivi Portaankorva – Balladi elokuvasta Klaani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...