Uusi omalääkäri

Niin ihminen haluaa kuolla
toisen syliin
ja toinen siinä kuolee.
Suuren sopeutumisen aaltoa on koko meri.
- Mirkka Rekola

Selätin ovulaatiokiiman. Hups vaan, se katosi lumisille teille ja valtaville sohville. Pääsin hengissä hauskan pikkujouluamokin läpi suoraan omalääkärin vastaanotolle. Ennen sitä join mahdollisesti liikaa Jaloviinaa taas. Se alkoi jotenkin siitä mulle viattomasti esitetystä kysymyksestä, että haluaisinko mä jallukolan. No mielelläni, mutta ilman kolaa. Saattaa se olla niinkin, että pohjalle nautitut ylenmääräiset punaviiniannokset olivat jo tehneet tehtävänsä. Tapasin baarissa ihanan naisen. Me itkettiin ja liikututtiin siitä miten ihana mä olen. Aina vähän hämmennyn, jos joku sanoo, että on heilunut täällä ihan tosissaan ja saanut jotain. Siitä innostuneena menin sitten antamaan lisää. Vaikeeta oli, kun en osannut valita kenelle antaa ja mitä. Onneksi Söpöliini tökki mua oikeeseen suuntaan viisailla sanoillaan. Nyt tosin tuntuu, että olisi parasta mennä heti turvakotiin. Jo ennen kuin annan itselleni kympillä turpiin. Ja se eilen löytynyt tutkimuskin paljasti oikeastaan sen, että miehet haistavat ovuloivan naisen ja sille ei oikein voi mitään. Vaikka yrittäisikin marinoida kroppansa alkoholissa ja unohtaisi laittaa tukkansa.

Vastaanotolla puhuttiin enimmäkseen Freudista ja Anneli Sarista ja Kiuruvedestä ja miehistä ja naisista ja parisuhteista ja Varkaudesta ja heterousasteista ja eroamisesta ja uudelleen yhteen menemisestä ja limonaadista ja kolumneista ja kirjoittamisesta ja orgasmeista ja mitä niitä nyt onkaan. Ja siitä, että kyvyttömyys tai tyytymättömyys parisuhteessa elämiseen saattaa olla myös sitä, ettei kestä nähdä itseään, koska parisuhde on aina yhdenlainen peili. Se käski minun olla varovainen sen kanssa mitä haluan. Paljastin halusuhteeni universumin kanssa ja sen, kuinka kammottavaa on joskus nähdä toiveittensa toteutuvan. Ne eivät koskaan toteudu sellaisinaan ja niillä on aina hintansa. Sitten se kävi läpi mun selkärangan ja kysyi, että onko mun selkä kipee. Koska (pitkän ja ihanan) diagnoosin ja tutkimushaastattelun mukaan se on ihan paskana. Jos silloin ei ollutkaan, niin nyt on.

Tänään mä olen kuitenkin enimmäkseen hihitellyt mun parhaan poikaystäväkandidaatin (joka on siis nainen) pornounille. Lähinnä mua pelottaa tuleva yö, kun mietin että kenen muna suussa nukun. Tietty naisjoukko lähelläni näkee nykyään samoja unia. Ja ne ovat hyvin villejä. Enkä nyt tällä tarkoita munaa suussa, vaan lähinnä Norjan kuningasta. Seuravassa hetkessä mä jo itkinkin. Vähän sekopääpäivä. En vaan osaa päättää pitäisikö mut pelastaa vai ei.

Kyllähän minä itse tiedän pohjimmaisen syyn sille, miksi menen ja teen kuten teen. Peittelen jälkiäni. Ehkä rakkauden.

Söpöliini on hyvästi kartalla kun se antoi mulle tän. Vähän niinku motto: The Country Dark – Liquor & Whoring