Olen tänään pakannut. Otan ehkä kuitenkin vaaleenpunaset villasukat ja jätän pois topin, jota en ole koskaan käyttänyt. Vannoin pakkaavani vähän ja siitä vielä vähemmän.
Toi on aika seksi. Pikkupojat, kuusivuotiaat, bussipysäkin liivimainoksen edessä. Huomattavan suuria tissejä.
Kuopio tanssii ja soi. Tanssijoita lojui maassa. Lapsi totesi että kodittomia.
Ihottuma, aivastuksia, nuha, nivelet. Lääkettä paljon ja kahvia. D-vitamiinia vielä enemmän.
Kiusaamista. Äiti, se elävä, puhuu puhelimeen. Laitan sinulle valmiiksi. Voit valita sopivan. Ajattelin että osallistuisimme. Melkein itkettää puhelimessa. Sanon kiitos ja nähdään sitten joskus. Ja kiitos.
Hanna Partasen lihapiirakkaa. Rappusilla istumista. Kuuma aurinko, kylmä tuuli. Mitä nää pienet pisteet mun kyynärtaipeissa on? Miksi mun keho tietää kaiken?
Pakkaamisen siirtämistä hamaan tulevaisuuteen. Koko päivä puhelimessa.
Vapaapäivä. Pyykkipäivä. Myöhästymme lounaalta, kun lapsi kiinnittää hakaneuloja housuihinsa. Se on kyllä niin tärkeää, että olen ihan hiljaa, odotan vaan.
Mun piti palkita itseni lasillisella punaviiniä. Päivä vain kulahti pois. Palelee. Aamulla heräsin suonenvetoon. Nyt olen sukissa. Kohta on taas aamu.
Tämä kone on jotenkin vammautunut. Mun verisuonet pullottaa. Juon sen lasillisen aamupalaksi nyt.
Pitää muistaa siirtää verho taivaan edestä aamuyöllä ja käsikirjoitus isolle koneelle. Tiedän, etten kirjoita sitä. Kirjoitan muuta. Voin lukea sitä. En muuta.
Vieläkö se soi? Puhelin? Vai soiko mun pää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti