Pyhieni yhteyteen

Kävin baarissa ojentelemassa sääriäni ja puuduttamassa persettä penkissä. Nauroin ystäväni kanssa poikaystäville, niille itsetehdyille islantilaisille, joiden nimi ei voi loppua dottiriin. Kun emme saa edes niitä aikaiseksi! Meidän kaveripoikakaverit, jotka istuivat krapulaisina siinä sivussa, eivät uskoneet ollenkaan, ettei meillä käy flaksi. Ne oli niin miehiä, että kuvittelivat meidän olevan liian kranttuja, tai kantavamme mukanamme hirvittävää listaa niistä ominaisuuksista, joita miehellä tulee olla. No ei. Sanoin että minulle käy kuka tahansa. Aina on käynyt. Nytkin on imuri täydellä teholla. Vinkuu vaan.

Meillä oli mielenkiintoinen ja hymyilevä keskustelu ikärajoista ja tunnustelimme omiamme, kuinka ne ovat paukkuneet milloin mihinkin suuntaan. Lou Reedkin selvisi maksansiirrosta 71-vuotiaana, pari päivää sitten. Jos Lou Reed on 71 v ja sen maksa ties kuinka monta vuotta nuorempi, niin minä olen ihan mieluusti juuri sen ikäinen kuin olen, enkä päivääkään vanhempi. Tai siis nuorempi. Lou Reedin uusi maksa saattaa olla mulle just sopivan ikäinen.

Enkä mä sen iän suhteen ole oikeesti niin turhan tärkee. Mutta se olisi kyllä hyvä, että tuoreet ylioppilaat pitäisivät sitä lakkia päässä ainakin pari vuotta juhlien jälkeen, koska se olisi valtava helpotus aina baareissakin notkuessa. Lou Reedit voi pitää eläkeläispassia kaulassa. Siitä me kyllä kiiteltiin Jim Morrisonia, että tajusi kuolla ajoissa.

Ikärajani tarkentui oikeastaan siihen ystävättäreni kohdalle, viisari värisemään, mutta koska mä en vieläkään ole innostunut tytöistä tai siis naisista, niin hylkäsin yhteisen tulevaisuutemme. Muuten olisi ihan avomiesvaimoainesta hän. Suosittelen lämpimästi kaikille.

Ystävä saatteli mut kotiin ja me ihailtiin matkalla röyhtäileviä nuoria naisia ja niitten muita viehkeitä elkeitä, jalkoja ja shortseja. Mä varastin oppilaitoksen sireenipuskasta sireeninoksia kaksi ja kuljetin ne kotiin haisemaan. Olen haistellut niitä koko päivän. Rikos haisee tänään hyvälle.

Mä unohdin yöllä sen neljännen orgasmin ja mietin, että todellisuudessa mulla saattaa olla jokin sisäänrakennettu lista jossain piilossa. Ihan oikeassa elämässä mä olen kohtuullisen varovainen ja arvioin nykyään mun panokavereitakin ihan kummallisin perustein. Esimerkiksi lapsiluvun mukaan. En ehkä kerro tästä enempää, mutta kai mulla jokin syy tähänkin on. Todellisuudessa mä myös panesken kohtuuttoman vähän.

Mulla ei ole tarkoitus jäädä kiikkiin ja kiinni, mutta joskus sille ei vaan voi mitään. Muutun alkulimaksi ja järjettömäksi amebaksi. Enkä vieläkään tajua sitä, ettei sillä ole oikeastaan mitään tekoa sen lapsiluvun kanssa, tai harjoitetun puoliunisen seksin kanssa, tai oikeastaan yhtään minkään kanssa. Se ei yhtään mitään tulee kuin jyrä ja sitten sen alta on vaan rimpuiltava pois. Oma syy, mitäs läksit.

En ole silti ollenkaan marttyyrikuoleman partaalla. Aloin kuunnella mun  muusajoukkiota sillä korvalla ja mulle tulee niin hyvä mieli, että on tämmöisiä miehiä olemassa.