Istuin tänään terassilla aamupäiväkahvilla, juotuani ensin kotona kolme esipannullista. Lintu paskansi mun päähän. Tai ei päähän. Päiväkirjaan, puhtaalle puserolle, käsilaukkuun, tuhkakuppiin ja siihen kohtaan jonka nimeä en tiedä, mutta kyynärtaive se varmaan on, sen vastapuoli, sisempi. Olin just hilannut hametta korviin ja auringon tulla, joten sain paskaa vähän reisillenikin. Se vaan ropisi tulemaan. Se kimposi jostakin räystäästä ja lintu meni menojaan. Purskahdin nauruun, vaikka olin juuri vakavissani ryhtymässä itkuun. Miten voi johonkin pikkuiseen lintuun mahtua semmoiset köntsät?
Keskinkertainen mielipaha jatkui koko päivän, puolihymyilevä ja linnunpaskainen.
Laitoin eilen fb-tilini kokonaan kiinni ja Suomen Turku joutui jonkinlaiseen valmiustilaan. Että laittaakko poliisi vai ambulanssi tulemaan. Olisi ihanan kivaa, jos ovella seisoisi Kuopion poliisit, ne leppoisat, ja kysyisivät että mikä se täällä on meininki, kun saamamme tiedon mukaan te olette hävinneet, olette ihan kadoksissa ja hukassa. Minä sanoisin niille, että en minä ole hävinnyt, minä teen tässä vaan lapselle ruokaa, eikä minulla ole kaikkia Suomen Turun yhteystietoja ihan käsillä. Olin ajattelematon! Sitäpaitsi unohdin että hävisin. Maistuisiko merilevä?
Putsattuani pahimmat linnunpaskat päältäni, kävelin työhuoneelle ja minua vastaan pyöräili mies. Se pyysi minua kahville ja puhelinnumeroni. En lähtenyt, enkä antanut. Mietin että pitäisi enemmän luuhata kaduilla, paskaa reisillä, eikä enää ikinä mennä facebookin kautta.
Sitten menin ruohoon makaamaan ja syömään jäätelöä. Ensin kävin kyllä torumassa sähkölaitteita, muttei niitä tarvinnut torua oikeastaan ollenkaan, koska ne toimivat yllättäen moitteettomasti. Söin vain yhden pallon, hitaasti. Nyt olen laihtunut huomaamattani jo kolme kiloa. Eläköön yksipuolinen ihastuminen ja eläköön ikuinen hiljaisuus.
Ehdin vielä juoruta T:n kanssa parvekkeella. Voi kaikkia niitä huhuja. Mietimme ihan ääneen, kuinka sitä voisi sanoa joillekin tyypeille silleen nätisti, että tiedätkö mitä, sun parisuhteen puolikas ei kiinnosta mua ollenkaan. Siis loukkaamatta ollenkaan. Mä en käsitä kuinka joku voi kuvitella, että tällainen sekopäinen ja haavoittunut valas voisi edes uhata kenenkään ihmissuhdetta. Ja tietäisitpä oikeesti, tietäisitpä, miten vähän ongelmia musta koituu juuri tällaisena.
Ai niin, ne työt piti tehdä. Mä olen vähän uupunut. Siksi kaikki on virheellistä ja korjauksen alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti