 | |
|
 |
Astrid Lindgren, Ronja, ryövärintytär, WSOY. |
Lapset ehtivät nähdä kirjani. Unohdin työntää sen käsilaukkuun ennen tunteja. Ne pyysivät että lukisin ääneen.
Kun hengitys ei oikein kulje, on vaikea lukea ääneen toisille. Luokkaan laskeutui harras hiljaisuus. Sen katkaisivat vain tirskahdukset lukiessani pari saatanaa ja Helvetinkuilun.
Kappaleen vaihtuessa, yksi lapsista huokaisi ujosti ääneen. Siellä oli kirosanoja. Niin oli. Ne ovat sanoja, kuten kaikki muutkin sanat.
Kun jouduin hätistelemään lapset lähtöön, jäi yksi seisomaan vähän matkan päähän eteeni ja vilkuttamaan hidastetusti. Tulee ikävä, se sanoi. Alkoi itkettää.
Minusta tuntuu kaikelta. Minussa tuntuu kaikki. Ja tyhjyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti